i. Portugalin valtionsiittolassa vaikuttava Calhoun edustaa isälinjaltaan perinteistä sukulinjaa, kun taas sen emän suvusta löytyy harvinaisempia periyttäjiä. Lusitanoksi se ei ole erityisen kookas, vaikka isänisä Callisto olikin reilut 165 senttimetriä korkea. Rakenteeltaan Calhoun on varsin puoliverimäinen ja sillä on suhteellisen pitkä runko. Virallisissa näyttelyissä ori ei ole pärjännyt ja tuomareilta se on saanut kommenttia puutteellisesta rotuleimasta, mutta kouluradoilla ori on loistanut sitäkin enemmän. Aina arvokilpailuissa asti Portugalin maajoukkueessa mukana ollut Calhoun on upealiikkeinen, se kokoaa helposti askeleitaan mutta liikkuu myös isosti. Se on luonteeltaan nöyrä ja nopea oppimaan - ja näitä ominaisuuksia se on periyttänyt myös varsoilleen. Suurisydämistä oria pystyvät käsittelemään lapsetkin, eikä sen kanssa mikään tunnu olevan erityisen vaikeaa.

ii. Caracas oli rakenteeltaan paljon barokkimaisempi kuin poikansa Calhoun, eikä sen nähdessään ollut epäilystäkään orin rodusta. Pieni ja tulinen Caracas oli kuitenkin luonteeltaan tyypillisen lusitanon vastakohta, se oli varsin pahansisuinen sille päälle sattuessaan eikä se näin ollen ollut kenen tahansa ratsastettavissa. Sopivan ratsastajan kanssa se oli kuitenkin valmis tekemään vaikka mitä ja ori kilpailikin menestyksekkäästi vaikeissa koululuokissa, ollen lisäksi myös hallitseva portugalinmestari working equitationissa useana peräkkäisenä vuonna. Myöskin Caracas syntyi ja asui Portugalin valtionsiittolassa, jossa sitä käytettiin jonkin verran myös siitokseen. Hankalasti käsiteltävää luonnettaan se ei periyttänyt jälkeläisilleen, eikä oikeastaan mitään muutakaan kimoa väriä lukuunottamatta.

ie. Downtown hankittiin Portugalin valtionsiittolaan alun perin siksi, että se edusti hyvin erilaista kasvatuslinjaa. Siittolan sukulinjat kun alkoivat sekoittua toisiinsa ja uusia sukulinjoja kaivattiin kipeästi. Downtown olikin tähän tarkoitukseen varsin hyvä ostos, sillä sen isä oli härkätaistelijoiden kasvattama hevonen, jota käytettiin paljon härkätaisteluissa ja sen emä oli valjakkohevonen. Omia varsojaan kohtaan se oli hyvin suojelevainen. Tammojen ja varsojen laitumella Downtownin tunnistikin usein siitä, että se oli aina kaitsemassa vilkkaita varsoja, niin omiaan kuin muidenkin tammojen jälkikasvua. Juuri mitään muuta Downtown ei elämässään ehtinyt tekemäänkään kuin kasvattamaan uusia lusitanovarsoja maailmaan. Oli se nuoruudessa sisäänratsastettu ja peruskoulutettu, mutta valtionsiittolaan muuton jälkeen sen selässä ei käynyt kukaan.

e. Back To Black on Brittein saarilla kasvatettu korpinmusta tamma. Pienestä koostaan huolimatta se on täynnä sisukkuutta ja omaa tahtoa, jopa niin paljon, että ihan kuka tahansa ei sen kanssa pärjää. Ei sillä, että tamma olisi jotenkin kiukkuinen ja vaarallinen. Sillä vain sattuu olemaan hyvin vahvat omat näkemykset asioista ja jos se jotain päättää, niin se myös tekee sen. Tai jättää tekemättä, mikäli ei sillä hetkellä satu huvittamaan. Erikoisista oikuistaan huolimatta tamma päätyi myös kilparadoille. Se kilpaili kouluratsastuksessa hyvin vaihtelevin tuloksin helpoissa luokissa. Sukunsa puolesta sillä on kuitenkin siitosarvoa ja niinpä se päätettiin astuttaa. Päätös oli kaikin puolin hyvä, sillä Back To Black näyttää periyttävän kaikki sen hyvät ominaisuudet myös varsoilleen - mukaan lukien pienen ja ponimaisen ulkomuodon.

ei. Punaruunikko Wintring on takuuvarmasti yksi hienoimmista lusitanohevosista, joita on koskaan nähty. Pienehköstä koostaan huolimatta se oli kuin satuhevonen; rakenteeltaan korrekti ja luonteeltaankin oikea halinalle. Wintring kilpaili kouluratsastuksessa vaikeissa luokissa menestyen kohtalaisesti. Sille oli luonnostaan helppoa tehdä kokoavia liikkeitä ja kaikki vaikeat liikkeet piaffesta passageen ja laukkapiruetteihin olivat sille aivan peruskauraa. Kuten arvata saattaa, oli Wintring kilpailumenestyksensä ansiosta myös suosittu siitosori ja sitä käytettiin siitokseen myös kaukana kotimaansa Iso-Britannian ulkopuolella. Monet orin jälkeläisistä ovat hyväliikkeisiä ja valitettavan usein myös hieman itsepäisiä.

ee. Suoraan härkätaisteluhevosista polveutuvasta Dark Paradisesta piti siitäkin tulla härkätaisteluhevonen, mutta ehkäpä tamman onneksi se oli liian arka sellaiseen käyttöön. Lempeä mutta hieman säikky tamma myytiinkin pian halvalla pois, olihan se jäänyt silloisille omistajilleen täysin turhaksi. Dark Paradise päätyi lopulta monen mutkan kautta Englantiin, jossa se sai vihdoin kunnollisen ratsukoulutuksen. Rauhallisesti tehty koulutus kantoi hedelmää ja lopulta Dark Paradise päätyi kilpailemaan parhaimmillaan vaativiin koululuokkiin omistajansa kanssa. Tammalla oli kerrassaan upeat liikkeet ja vaikka se ei esiintymisestä niin pitänytkään, se teki ratsastajansa puolesta aina kaikkensa. Kilpaura päättyi kuitenkin lopulta lyhyeen, sillä Dark Paradise pelkäsi kilpailupaikoilla milloin mitäkin. Se pääsi maaseudun rauhaan viettämään rennompaa elämää kasvattaen maailmaan uusia varsoja. Tamma ehti saada kaksi varsaa, kun se loukkasi itsensä laitumella ja jouduttiin lopettamaan vasta 12-vuotiaana.