Uusimmat tarinat

“Ookko nää täältä pohojammaalta kotosin?” puoliksi kaljupäinen mies rojahti istumaan viereiselle baarijakkaralle oluensa kanssa ja virnuillen mittaili mua katseellaan päästä varpaisiin. Katse oli läsnä olevasta humalasta huolimatta tunkeileva ja muutamasta liikakilosta päätellen tuolle oli maistunut olut ennen tätäkin kohtaamista. Irvistin inhosta ja sanaakaan sanomatta poistuin korkokengät kopisten kauempana sijaitsevaan pöytään, jossa ei ainakaan toistaiseksi istunut ketään. Huokaisten istuuduin nahkaiselle tuolille ja otin pitkän maistiaisen kädessä olevasta Mojitostani.

Lue koko tarina foorumilta

Vihiniemi somessa

Said in Twitter: @aleksivaalavuo 10/05/2020
"Alkuvaikeuksien jälkeen Hannaby Hanami Weekiltä päästään lähtemään kohti kotia ison ruusukesatsin kera 👍 Ruotsissa vietetyn viikon tunneskaala oli kieltämättä laaja, mutta hyvin me jaksettiin tsempata loppuun asti. Kiitos meidän koko tiimille ja tietysti kisojen järjestäjille myös ❣️"

Said in Twitter: @aleksivaalavuo 03/05/2020
"Huomenna starttaa vihdoin ja viimein kauan odotettu Hannaby Hanami Week! Täällä on jo kaikki valmiina eväitä myöten ja innolla odotetaan huomisaamun ekoja startteja! 😈"

"Aita se on risunenki aita",

tuhahti isoäiti sukujuhlissa, kun kuuli serkuspoikien uusimmasta hankkeesta. Olivat ostaneet hevostallin ja sillä aikoivat nyt mukamas itsensä elättää. Siitä päivästä lähtien kaksikko viimeistään leimautui suvun mustiksi lampaiksi. Vaikka toisaalta elämä ei ollut ennestäänkään ollut ruusuilla tanssimista - sukuansa kun ei voinut itse valita.

Silloin, kun suvun muut lapset haaveilivat juristin urasta tai keskittyivät pänttäämään lääkiksen pääsykokeisiin, etsivät Elias Vihiniemi ja Aleksi Vaalavuo itseään ulkomailla. Lapsuus ei ollut kummallekaan helppoa aikaa ja siksi tulevaisuudensuunnitelmatkin tuntuivat olevan siinä kohti vielä ihan auki. Kyllähän sen tiesi, mitä mieltä vanhemmat ja sukulaiset olivat - kirja käteen ja lääkärin takki niskaan. Se ei kuitenkaan ollut kummankaan miehen kutsumus.

Aleksilla kilparatsastus ja kiiltävät puoliveriset olivat aina olleet lähellä sydäntä. Elias päätyi hevoshommiin kuitenkin tavallaan puolivahingossa nykyisen aviopuolisonsa tavattuaan. Mutta vaikka suvun omistukseen oli kuulunut jo vuosikymmenten ajan hevosia (viisinumeroisilla hintalapuilla varustettuina tietysti), niin hevosalaa ammattina ei osattu arvostaa. Sen kautta ei pääsisi turhan helposti rikastumaan ja eläinten paapominen työkseen oli muutenkin ajan haaskausta.

Siitä huolimatta Elias päätti vihdoin päräyttää vuonna 2019 ja ostaa ihan ihka oikean maalaiskartanon hevostalleineen. Kunnostusta se tosin vaati ja paljon, minkä vuoksi Hollannissa asuvan Aleksi-serkun apu tuli tarpeeseen. Ja myöhemmin Aleksi omistikin jo lähes puolet kyseisestä tilasta, vaikkei se alun perin suunnitelmaan kuulunutkaan. Nykyisin Vihiniemessä keskitytäänkin omien kilpahevosten treenaamiseen sekä valmennusten ja kilpailuiden järjestämiseen. Tilalla onkin loistavat puitteet kaikkine hienouksineen harrastaa tavoitteellisemminkin.

Olet lämpimästi tervetullut tontillemme, toivottavasti viihdyt pidempäänkin.

- Elias Vihiniemi & Aleksi Vaalavuo
VRL-14361 & VRL-14333